Ympäristöraportti 1999

LAAKSOLAHDEN HUVILAYHDISTYS RY
Tiedote 4/99

tiivistelmä
12.4.1999
(K1…K10 viittaavat ympäristöraportin vastaaviin kannanottoihin)

1. JOHDANTO

Laaksolahden huvilayhdistyksen ympäristötoiminnan motto:

Kaikille Laaksolahden asukkaille terveellinen, turvallinen ja viihtyisä asuinympäristö

LHY:n keskeisten ympäristöperiaatteiden mukaista on

• selvittää alueellisesti tärkeimmät ympäristönäkökohdat ja -vaikutukset
• myötävaikuttaa luonnon- ja kulttuuriympäristön säilyminen ja
• huolehtia osaltaan siitä, että hyvän elämän edellytykset ympäristön osalta turvataan kaikille

Em. toimintamotto ja periaatteet ovat hyvin samansuuntaisia Espoon kaupungin vuosille 1997-2000 määrittämiensä ympäristöperiaatteiden kanssa, jonka mukaan kaupunki

• turvaa kaikille kuntalaisille viihtyisän ja terveellisen asuin- ja työympäristön
• parantaa ja turvaa vesistöjen virkistyskäyttöä
• huolehtii melutason ohjearvojen noudattamisesta ja
• kehittää julkisen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä

Ympäristönäkökohtina vaikutuksineen alueella ovat mm.

• kasvava läpiajoliikenne liikenteen kasvavat päästöt ja heikkenevä liikenneturvallisuus
• viher- ja virkistysalueet alueiden heikko kokonaissuunnittelu ja
  puutteellinen kunnossapito
• järjestys- ja siisteysseikat viihtyvyys ja turvallisuus alentuvat, ellei
  niiden hyväksi tehdä jatkuvasti työtä

2. LIIKENNEASIAT

Jatkuvasti kasvava läpiajoliikenne on suurin huolen aihe. Varsinkin Pitkäjärventien liikennekuormituksen (jopa 10000 ajoneuvoa/vrk) vaikutukset ympäristölle ovat monitahoisia: pakokaasu- ja melupäästöt terveyshaittoineen, kevyen liikenteen turvattomuus, asumisviihtyvyyden aleneminen.

LHY esittää kannanottonaan (K1), että Espoon kaupungin tulee käynnistää toimenpiteet, joilla

• em. läpiajoliikennettä vähennetään
• tieverkostoa koko suuralueella (Laaksolahti ympäristöineen) suunnitellaan kokonaisvaltaisesti ja rakennetaan aikataulussa, joka ottaa huomioon jo todetut suurimmat haittatekijät; Kehä II:n jatkorakentaminen on turvattava!

Kevyen liikenteen turvallisuuteen (K2) tulee jatkossa kiinnittää kasvavaa huomiota. Väyläverkostoa suunniteltaessa ja toteutettaessa tärkeä merkitys on liikenneympäristöllä, jonka keskeisiä tekijöitä ovat risteysten näkemäalueet, tien kunto, valaistus, kulkuyhteyksien logiikka, merkinnät ja sallitut ajonopeudet.

Alueen katuverkon rakentaminen kaavan mukaiseksi ei toistaiseksi ole toteutunut. Espoon tulee käynnistää tarvittavat toimenpiteet ensisijaisesti niissä kohteissa, joissa jo on todettu liikenneturvallisuuden selvästi alentuneen (K3).

Alueen perinteiset jalankulkuyhteydet esim. bussipysäkeille ovat asukkaille tärkeitä. Näiden yhteyksien käyttö varsinkin talvisin on hoitamattoman väylän takia vaikeaa. Asian hoitaminen edes kohtuullisesti edellyttäisi esim. puuportaiden ja -kaiteiden vuosikunnostusta kuin myös lumen poistamista edes muutamia kertoja talvella. Kevyen liikenteen väylävalaistuksen puutteet tulee turvallisuussyistä korjata (K4).

Alueen liikenneturvallisuuteen liittyvistä seikoista tulee kaupungin käynnistää kattava selvitys, johon paikalla suoritetulla turvallisuuskatselmuksella (K5) saataisiin tarvittavat alkutiedot. Toimenpiteiden perustana tulee olla kokonaisvaltainen selvitys, joka sekä ohjaa suunnittelua että paljastaa kiireellisintä korjausta vaativat kohteet.

3. MAISEMAKULTTUURI

Espoon alueella on merenranta-alueiden lisäksi vain rajatusti asutukseen liittyviä vesistöalueita. Pitkäjärven ja Lippajärven merkitys maisemakuvaan on paikallisesti erittäin suuri. Vesistöalueiden suojelu- ja kehittämistoimenpiteillä voi Espookin turvata ja parantaa niin näiden alueiden luonnonarvoja (monimuotoisuus, puhtaus) kuin kasvavalle asutukselle yhä tärkeämpää luonnon hyötykäyttöäkin (retkeily, veneily, kalastus, luontopolut, uintipaikat).

Erityisesti järvet puroineen ja jokineen ovat luonnontilansa osalta saastekuormituksen kasvaessa haavoittuvia. Em. järviin liittyville suojelutoimenpiteille tulisi Espoon kaltaisessa voimakkaasti kasvavassa kaupungissa osoittaa ajoissa riittävää mielenkiintoa ja käynnistää epäkohtien korjaamiseksi tarpeelliset toimenpiteet kuten ruoppaus, roskakalojen poistaminen, valuma-vesien saastekuorman vähentäminen jne. (K6).

Myös alueellisesti pienehköjen vesialueiden (Kuttulampi) merkitys maisemakuvaan on arvokas. Pienehköilläkin korjauksilla voitaisiin estää tämäntapaisten "keitaiden" tuhoutuminen (K7).

Puistoalueet (metsiköt, niityt) tarjoavat asukkaille yhteyden luotoon. Puisto- ja viheralueiden pitämisellä siisteinä ja hoidettuina sekä parannetaan koko alueen viihtyisyyttä että vahvistetaan maisemaan ja luonnonarvoihin liittyviä myönteisiä asenteita.

Koska kaupungin voimavarat eivät koskaan kaikkeen riitä, on asukasyhdistysten talkootoiminnalla edelleenkin tärkeä sijansa myös ympäristönhuollossa. Talkootoimintakaan ei ole täysin ilmaista, mistä syystä asukasyhdistyksellekin on tärkeää, että kaupunki tulee osaltaan "kustannuksissa vastaan"(K8). Talkootyön edut niin asukkaiden kuin kaupunginkin kannalta ovat niin kiistattomat, että ne tulisi aina määräraha-anomuksissa muistaa.

4. ULKOILU- JA VIRKISTYSALUUET

Pitkäjärven "hyötykäytöllä", kuten edellä jo mainittiin, on luonnonsuojelullisten seikkojen ohella yhä suurempi merkitys. Jos järven veden puhtaudessa huolehditaan, uimarantojen arvo koko alueelle vain kasvaa. Espoon tulisikin selvittää Pitkäjärven suojelutoimien lisäksi, millä toimenpiteillä järven uimarantakelpoisuuksia voitaisiin parantaa.

Veneily Pitkäjärvellä ei saisi olla vain rantatontin omistajien "yksinoikeutena". Kaupungin tulee huolehtia siitä, että järven ranta-alueille jää sopivia paikkoja veneilynkin tarpeisiin, kuten laituripaikoiksi ja veneiden talvisäilytykseen. LHY esittää kaupungille erityisesti ns. "Kokkorannan" kunnostamista mm. laituritarve huomioiden (K9).

Asutuksen lisääntyessä alueen ulkoilu- ja latureitit ovat helposti "katoava luonnonvara". Jos asia on kaavoituksessa ja rakentamisessa päässyt unohtumaan, voivat myöhemmät korjaukset osoittautua jopa mahdottomiksi. Yhtenäisen reitistön turvaamistoimenpiteet tulisi käynnistää viivytyksettä. Nyt olisi vielä joitakin mahdollisuuksia turvata Laaksolahden naapurialueidenkin kannalta tärkeitä ulkoilureittien linjauksia (K10). Espoon tulisi käynnistää toimenpiteet, joilla tulevienkin asukkaiden ulkoilutarpeista huolehditaan.

5. MUUT SEIKAT

Pientalovaltaiseksi kaavoitetun alueen tiivistäminen ylitehokkaalla rakentamisella (esim. Nuuniityn osa-alueelle korkeita kerrostaloja) ei voi alueen luonteen kannalta olla paras vaihtoehto. Lähes samaan asukasmäärään voidaan päätyä muunkin tyyppisillä kaavoitusratkaisuilla, jotka edellistä paremmin ottavat huomioon maisemalliset ja viihtyvyystekijät.

Ilkivalta ja töhriminen ovat tänään ikävää todellisuutta, joka alentaa missä tahansa asuinalueen turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Liikennemerkkien vahingoittamisella ja sähkölaitekilpien töhrimisellä voidaan suoraan aiheuttaa hengenvaarallisia seurauksia. Näihin epäkohtiin tulee asukkaiden ottaa voimakkaasti ja välittömästi kantaa eikä niitä tule sivuuttaa alistumisella.

6. LOPUKSI

LHY pitää perustana ympäristötoimissaan Espoon ympäristöohjelmaa tavoitteineen. Laaksolahden alueen erityiskysymyksistä ovat ympäristön kannalta keskeisimpiä Pitkäjärven suojelutoimenpiteet ja aluetta yhä enemmän kuorittava läpiajoliikenne, joihin asukkaat haluavat Espoolta kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja.

LAAKSOLAHDEN HUVILAYHDISTYS RY
Hallitus

Juhani Hämeri
puheenjohtaja

Laaksolahden huvilayhdistys ry:n ympäristötyöryhmän kaksi vuotinen projekti päättyi 1998 syyskokouksessa, jossa ympäristöraportti kokonaisuudessaan esiteltiin jäsenistölle ja hyväksyttiin hallitukselle ohjenuoraksi tulevaa edunvalvontaa varten.

Hallituksessa ympäristöasioista vastaa Kalevi Toivola, joka toimi ympäristötyöryhmän jäsenenä ja on kirjoittanut raportin sekä tiivistelmän.

1999 hallituskauden alusta on toiminut kaavoitustyöryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Timo Luoma-aho, sihteeri Ilkka Varstela ja muut jäsenet ovat Paavo Kohtala, Esa Kokka ja Tapio Rintala (toimi ympäristötyöryhmän puheenjohtajana).