Arvo ja Vilma Saarinen

Vaikka kaikki laaksolahtelaiset tuntuvat mukavilta, niin parhaasta päästä ovat Harjutiellä jo kymmeniä vuosia asuneet Arvo ja Vilma Saarinen. Heidät voidaan kyllä laskea kaupunginosamme kanta-asukkaiksi sillä Vilma on täällä viihtynyt vuodesta 1946 ja Arvokin vuodesta 1962. Pariskunta on ikänsäkin puolesta vanhempaa polvea, Arvo täytti viime syksynä 95 vuotta ja Vilmakin on jo 91 v.
Omakotitaloaan he asustavat kahdestaan ja hyvin tulevat toimeen vieläkin. Täytyy sanoa, että ihanneihmisiä yhteiskunnan kannalta, sillä mitään apua he eivät ole vielä saaneet eivätkä pyytäneet.

Nykyisen talon paikalla olleen kesämökin ja tontin Vilma osti ensimmäisen, sittemmin kuolleen miehensä kanssa 100.000 markalla. Naapurissa asui luutnantti Päiviö lapsikatraansa kanssa ja vähän kauempana pari muuta asukasta. Nykyistä taloaan he alkoivat rakentaa v.-67 ja muutto tapahtui marraskuussa 1968. Vanha asunto olikin tällöin jo sellaisessa kunnossa, että palokunta poltti sen.
Aikovat vielä pitkään täällä asuakin, Vilma sanoo Laaksolahden jättävänsä vasta kun on kaksi metriä multaa nokan päällä. Huumorin kukka kyllä kasvaa hyvin tässä perheessä ja se on varmasti yksi pitkä iän salaisuuksista. Sitä tarvittiin myös silloin, kun 70 vuotta sitten Paavolasta tänne muuttanutta Vilmaa paikalliset asukkaat katsoivat pitkin nenänvarttaan, ei vähiten siitä syystä, että Pohjoisen tytön kieli oli muuta kuin mihin täällä oli totuttu, mm. ylimääräinen h-kirjain, joka kuuluu vielä tänäkin päivänä. Nykyään täällä on niin paljon tuttuja ja ystäviä, etteivät he halua täältä mihinkään lähteä.

Arvo on ammatiltaan autonkuljettaja ja Alastarosta kotoisin. Hän on ajanut työkseen linja-autoa, kuorma-autoa ja taksia. Hän muistelee sodan aikana ajaneensa tavaroita Rajamäen tehtaille 40 asteen pakkasessa ja lasinsirpaleet vaan lensivät kun tehtaita pommitettiin. Otso puukaasutin saa häneltä hyvät arvosanat.
Linja-autoa hän kuljetti Helsingistä tänne päin rantatietä pitkin ja kertoo matkustajien kiitoksista, että Arvon kyydissä pääsi nopeimmin Helsingistä Laaksolahteen. Viimeksi hän ajoi KTK:lla vuodesta 1965 ja eräs työkohteista oli täytemaan ajaminen Kuttulampeen. Paljon sinne tavaraa upposikin kun se oli niin syvä. Eläkkeellä Arvo on ollut vuodesta 1974.

Vilma on myös tehnyt töitä koko ikänsä. Hän aloitti työuransa omien sanojensa mukaan silloin kun pääsi kynnyksen yli ja sitä jatkui 63-vuotiaaksi eläkkeelle jäämiseen asti. Hän on kuorinut pöllejä, ajanut tukkeja, toiminut höyläkoneen syöttäjänä jne. Kaapin päällä on muistona 16 litran kuparipannu, jolla hän on savotassa kahvia keitellyt. Tässä vaiheessa hän pohtii pitkän iän salaisuutta ja sanoo sen johtuvan kovasta työnteosta ja välillä kiukusta!

Eläminen ei heidän täällä olonsa alkuaikoina ollut aivan yhtä helppoa kuin nykyään. Esimerkiksi apteekki oli Kauniaisissa ja sinne oli käveltävä edestakaisin jos mieli lääkkeitä saada. Kauppoja sentään oli useita, Sutisen kauppa Nummitiellä, Heinolan rouvan kauppa oli nykyisen Punapaulan paikalla. Elannolla oli täälläpäin useita kauppoja ja palvelu pelasi, tavarat kannettiin tarvittaessa kotiin asti. Mutta sitten ajat muuttuivat kun Rantala tuli johtajaksi kertoo Vilma. Kauppoja alettiin lopettaa ja palvelu huononi, mutta tarjottiin siellä joskus sentään vielä pullaa.

Ajat ovat muuttuneet myös Huvilatiellä. Toissa vuonna valmistui 10 uutta taloa tämän tien varteen ja lapsia on tullut runsaasti lisää. Jupperin Elannon luona ollut palokaivokin on jo poistettu käytöstä, koska kaikilla asukkailla on nykyään jo juokseva vesi tai ainakin oma kaivo. Eläinkanta on myös jonkin verran harventunut, Laaksolahdentiellä asustanut ilves on kadonnut, parhaimmillaan seitsemän hirven pihaan tulleesta laumasta ei ole enää havaintoja. Aikaisemmin käärmeitäkin oli runsaasti, mutta lienevät pelästyneet talojen perustusten räjäytystöitä ja muuttaneet muualle. Pitkäjärven kalakantakin on supistunut verrattuna siihen, että sieltä sentään aikaisemmin nostettiin yli 10-kiloisia haukia verkolla. Vilma ei kuitenkaan kalastuksesta ole perustanut koska ei ole Pitkäjärvellä koskaan soudellut. Taitaisi olla Huvilayhdistyksen hommia viedä tämä nuoripari souturetkelle järven ympäri.

Olipa sympaattinen pariskunta. Toivottavasti Laaksolahti elinympäristönä kasvattaa meitä kaikkia sopuisaan vanhuuteen ja pitkään ikään.

 

Etusivulle